perjantai 15. helmikuuta 2013

45 minuuttia kidustuspenkissä


Alkusanat

Hammaslääkäri ihmetteli kerran, eikö minuun todellakaan satu, vaikka hän poraa suoraan hermoon. Hän sanoi, että yleensä tuossa tilanteessa ihminen jo kiljuisi kivusta. Joko en ole ihminen, tai hermoni eivät ole kovin kipuherkät, mutta ei poraaminen kovin paljon sattunut.

Tässä tarinassa ei ole kuitenkaan kyse hammaslääkäristä vaan toisenlaisesta paikasta, jossa käyminen kestää saman verran kuin hammaslääkärillä, ja jossa myöskin joutuu kokemaan kipua. Paikka on sairaalan poliklinikkahuone, jossa käväisin ympärileikattavana.

Ympärileikkauksesta ja sen vaikutuksista kerrotaan niin paljon tarua ja totta, että päätin myös kertoa yhden version - omani.

Huomautus. Kertomus sisältää kuvia, jotka joku voi kokea sopimattomiksi. Tarvittaessa kuvat suurenevat "klikkaamalla" ja sen jälkeen avaamalla kuva oikealla hiiren napilla uuteen ikkunaan. 


Esinäytös.

Emme esitelleet kaveripiirissä pippeleitä toinen toisillemme, joten en pystynyt vertailemaan, eroaako omani jollakin tavalla muiden vastaavasta. Jos vertailua olisi tehty, olisin ehkä huomannut, että muut saavat vedettyä esinahkansa taakse, mutta minä en saa. En oikeastaan edes tiennyt, mikä on esinahka. En tiennyt sitäkään, että sen yleensä voisi vetää jonnekin.

Esinahkani tiukkuus tuli esille oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun jouduin 12-vuotiaana pariksi viikoksi sairaalaan loukkaannuttuani liikenneonnettomuudessa. Kierroksella ollut lääkäri ja hoitajat pysähtyivät eräänä päivänä sänkyni äärelle ja alkoivat tutkia pippeliäni esittäen kysymyksiä. Lääkäri sanoi, että esinahka on tiukka, ja jos se ei parin vuoden kuluessa väljene, siihen on tehtävä pieni operaatio. En tässä vaiheessa tiennyt, mistä operaatiosta on kyse. Vasta myöhemmin olen tullut ajatelleeksi, että lääkäri tarkoitti todennäköisesti ympärileikkausta. Kuvittelin tuolloin, että kyse olisi jostakin vähäisemmästä toimenpiteestä. En olisi edes tiennyt, mitä tarkoitetaan ympärileikkauksella. Olin kuullut sanan lähinnä raamatullisessa yhteydessä, ja olin silloin tullut kysyneeksi siitä. Vastaus oli ollut vaivautunut ja välttelevä, mutta sen verran olin ymmärtänyt, että pippelin päästä jotain leikataan. En halunnut tietää asiasta tämän enempää. 

Sairaalasta päästyäni en tehnyt asian suhteen aluksi mitään vaan elin niin kuin ennenkin. Lääkärin sanat olivat kuitenkin jääneet mieleeni, ja joskus tulin kokeilleeksi, onko tilanne muuttunut, ja eikö esinahka todellakaan nouse mihinkään. Kun tilanteessa ei tapahtunut muutosta toivottuun suuntaan, aloin suhtautua asiaan määrätietoisemmin. Leikeltäväksi joutuminen ei nimittäin todellakaan kiinnostanut. Esinahkani tiukkuudesta ei tosin puhuttu kotona sanallakaan, joten en tiedä, kuka aloitteen toimenpiteestä lopulta olisi tehnyt. Kouluterveydenhoitajako? Tutkittiinkohan tämän tyyppistä asiaa koulun lääkärintarkastuksissa.

Yritin venytellä esinahkaani silloin tällöin, Yleensä venytteleminen johti erektioon, ja siinä tilassa esinahka oli vieläkin tiukempi eikä liukunut mihinkään. Vasta kun keksin kokeilla venyttämistä varovasti siten, että siitä ei seurannut siittimen jäykistymistä, esinahka liukui pois terskan päältä. Se oli tiukka, mutta liukui yhtäkkiä kuitenkin niin, että suorastaan säikähdin. Kokemus oli jopa pelottava, koska vasta tällöin näin ensimmäisen kerran paljaan terskani. Ajattelin jo hetken, että en saa esinahkaa enää takaisin paikalleen. Tällainen mahdollisuus onkin olemassa. Olin jo melkein 14-vuotias, kun ensimmäisen kerran näin paljaan terskani.


Tässä kuvassa penikseni ottaa ilmakylpyä esinahka ylös vedettynä ja tietämättömänä siitä, mikä sitä myöhemmin odottaa. 

Sen jälkeen kun olin saanut esinahkani ensimmäisen kerran vedetyksi ylös, sen alta paljastunut pinta oli niin herkkä, ettei siihen kärsinyt koskea. Pieni hipaisukin sattui. Olihan pinta ollut siihen saakka suojassa kaikilta kosketuksilta. Jopa vesipisaroiden iskut aiheuttivat kipua, jos esinahan veti ylös suihkussa ollessaan. Sinänsä uusi kokemus - eli esinahan vetäminen pois ja takaisin - oli mielenkiintoinen ja johti ennen pitkää masturboinnin "keksimiseen" ilman, että kukaan olisi neuvonut. Kokeileminen kananpojan puuhun ajaa, vai miten sitä sanotaan. Myös suihkun tuottama stimulointi alkoi vähitellen tuntua muultakin kuin pelkästään kivuliaalta.

Sen jälkeen, kun esinahka oli alkanut toimia niin kuin sen pitää, kaikki sujui normaalisti. Vuosien varrella liika herkkyys hävisi, ja terskaan voi jo varovasti koskea. Kertaakaan ei esiintynyt minkäänlaisia ongelmia, jotka olisivat antaneet syyn edes miettiä ympärileikkauksen tarpeellisuutta. Esinahka ei ollut enää liian tiukka. Se oli tyypiltään avointa mallia, eli terskan päätä näkyi jatkuvasti jonkin verran.

Kaikki kunnossa joskus nuorempana. Kuten kuva osoittaa, peniksen pää on avointa mallia. 

Seuraavat kuvat on otettu yli 20 vuotta yllä olevaa kuvaa myöhemmin. Kuten näkyy, hiukset eivät ole ainoat karvat, joita eletyt vuodet harmaannuttavat. Tämä vääjäämätön luonnonlaki huomioon ottaen nykyisin muodissa oleva nuorten ihmisten alapään "sheivaaminen" tuntuu nurinkuriselta. Tumma tuuhea karvoitushan on elinvoimaisuuden merkki. Eihän sitä kannattaisi vapaaehtoisesti ennen aikojaan hävittää. Eläimilläkin tumma ja kiiltävä turkki on osoitus nuoruudesta ja terveydestä.

Alla oleva kuvasarja esittää esinahan "toimimisen" silloin, kun kaikki on suunnilleen niin kuin pitää. Esinahan alla olevat alueet ovat aika kuivia. Huolellista hygieniaa korostetaan, mutta siinäkin pitää pysyä kohtuudessa. Pesuaineiden liiallinen käyttö vie pois suojelevat luonnolliset rasvat. "Ylihygienia" saattoi olla syy myöhempiin ongelmiini.


"klik" -suurenee

Ongelmia

Ongelmat alkoivat odottamatta ja yllättäen. Kokeilimme pitkästä aikaa tavanomaista "avioseksiä" ilman suojaa. Sitä ei ollut harrastettu vuosiin. Jo pari tuntia sänkypuuhien jälkeen alkoi ilmetä outoa kutinaa. Bakteerit olivat päässeet mikroskooppisen pienistä terskan kuivuneen pinnan halkeamista sisälle ja aloittaneet siellä tihutyönsä, mikä johti tulehdukseen. Muutaman viikon kuluessa terskan pintaan alkoi ilmestyä punaisia läikkiä. Esinahan "sisäpinta", kun esinahka oli ylös rullattuna, alkoi olla punainen ja selvästi tulehduksen vaivaama.

Ongelma olisi ollut tässä vaiheessa hoidettavissa samalla antibioottirasvalla, millä silmätulehduksia hoidetaan, mutta vaiva hävetti niin paljon, että en kehdannut mennä lääkäriin. Yritin hoitaa tulehdusta hiivalääkkeillä ja jopa jugurtilla, mutta ne eivät auttaneet. Teippasin kokeeksi esinahan pysyvästi taakse niin, että terska olisi koko ajan paljaana ja bakteerit häviäisivät. Tämäkään ei auttanut. Esinahka oli liian tiukka pidettäväksi koko ajan terskan takana.

Lopulta sain kerättyä niin paljon rohkeutta, että tulin maininneeksi asiasta "ohi mennen" naislääkärille, jonka luona kävin muissa asioissa. Hän määräsi antibioottivoidetta. Hoito tepsi, mutta heti kun lääke loppui, ongelma palasi. Kolmannen hoitoyrityksen jälkeen odotin jo vuoroa operaatioon. Sama naislääkäri, jolle ongelmasta ensimmäisen kerran kerroin, oli tehnyt lähetteen tarkastaessaan tilani uudella lääkärikäynnillä. Ensimmäisten oireiden ilmestymisestä siihen, kun lopulta astuin sairaalan toimenpidehuoneeseen, oli kulunut niin kauan, että en kehtaa edes kertoa.

Päälle päin ongelmaa ei huomaa. 


Toimenpide

Virallisesti en tiennyt vielä poliklinikkahuoneeseen mennessänikään, mitä minulle tehtäisiin. Lähetteessä ei nimittäin selostettu mitään. Mainittiin vain aika ja paikka. Arvelin kuitenkin, että muita vaihtoehtoja ei taida olla kuin ympärileikkaus.

Toimenpide oli lyhyesti selostettuna seuraava. Housut pois ja "hoitopöydälle" makuulle. Viehättävä ystävällinen tummatukkainen naishenkilö käsitteli penikseni ja sen lähialueet desifiointiaineella ja leikkasi jonkin verran karvojakin. Naisen kädet puristelivat ja venyttelivät ja nostelivat penistäni ja kivespussejani siinä määrin voimakkaasti ja kauan, että jouduin suorastaan pinnistelemään, että en reagoisi. Aavistuksen verran taisi jo "tapahtuakin" samalla kun huokailin hermostuneena ja purin huultani. Reagoiminen tämän enempää olisi ollut äärimmäisen kiusallista, koska huoneessa olivat paikalla miehet, jotka leikkauksen hetken päästä tekisivät. Jännitän vähemmän naisia näissä asioissa. Ehkä koen heidät äitihahmoiksi, jotka ymmärtävät kaikenlaista.

Vatsani päälle pantiin vihreä liina, jossa oli aukko penistä varten. Operaatio aloitettiin puudutuspiikeillä. Leikkaaminen nipisteli sen verran, että kehoni ei voinut olla ilmaisematta kokevansa kipua. "Uh, auh," ja tähän tyyliin. Puudutuspiikkejä lisättiin. Senkään jälkeen toimenpide ei ollut täysin kivuton, mutta se oli kestettävä. En luonnollisestikaan nähnyt, mitä alapäässäni puuhattiin, enkä olisi halunnut nähdäkään. Huomasin kuitenkin, kuinka lääkärit - nuorempi oli ehkä harjoittelija - polttivat verisuonia kiinni jollakin laitteella. Myös tikkejä ommeltiin. Toimenpide kesti ehkä kauemmin kuin silloin, jos se tehtäisiin ilman lääketieteellisiä syitä. Kaikkiaan olin huoneessa alle tunnin ja hoitopöydällä ehkä 45 minuuttia. Käynti vastasi siis hammaslääkärillä käymistä, minkä kuvaamisella tämän kirjoitukseni aloitin.

Toimenpiteen lopuksi penikseni käärittiin siteisiin. Noustuani hoitopöydältä nainen puhdisti veren sieltä, minne sitä oli valunut. Hän pyyhki huolellisesti joka kolon niin edestä kuin takaakin. Tällaista naisen käsittelyä harvemmin saa kokea. Tällaiset pikkuasiat jäävät positiivisina mieleen sinänsä epämukavasta kokemuksesta. Nainen hymyili lähes viettelevästi ja oli ystävällisen oloinen aivan kuin hän tällä tavalla olisi halunnut vähentää potilaan jännitystä ja hermoilua.

Sain ensimmäiset särkylääkkeet jo sairaalassa sekä reseptin uusien ostamiseksi. Puudutuskin vielä vähän vaikutti, kun lähdin kävelemään yli puolen kilometrin päässä olevalle autolleni. Hieman kivuliasta oli.

Automatkalla käväisin apteekissa ostamassa särkylääkettä sekä suihketta, jolla peniksen päätä oli määrä myöhemmin suihkutella. Liikkuminen alkoi olla yhä hankalampaa, kun puudutus lakkasi.

Seuraavat päivät menivät toipilaana. Kääre oli käsketty ottaa pois ainakin osittain jo seuraavana päivänä. Mustelmilla oleva penis verisine sideharsoineen ei ollut tässä vaiheessa erityisen esteettinen katseltava. Muutaman kuvankin otin siitä "muistoksi", mutta säästän lukijat niiden näkemiseltä. Arpien lisäksi penis oli sieltä täältä aivan kuin mustelmilla. Se oli lisäksi äärettömän kipuherkkä. Ja kivut, mitä hermojen ärsyttäminen vaatteiden kosketuksesta sai aikaan, olivat todella voimakkaita. Heräsin joka yö muutaman kerran yllättävään kipukohtaukseen. Tunne oli kuin suonenvedossa. Kivun syy oli öisin esiintyvä erektio, johon penis suoristui välittämättä siitä, että sitä on leikelty. Ja tässä tilanteessa tikit luonnollisesti kiristyivät. Ne lähes leikkasivat lihaa paikoista, jotka ovat arimpia mahdollisia. "Lopeta nyt jo", teki mieli sanoa, mutta penis sen kuin muuttui kovemmaksi kivun lisääntyessä. Onneksi se kuitenkin pian vetäytyi ja kipu hellitti.

Kokeilin kaikenlaisia siteitä ja virityksiä, jotta housut eivät hankaisi. Jouduin olosuhteiden pakosta tekemään erinäisiä hyvin epämukavia "fyysisiä" töitä, mitä kuntoni ei olisi oikein mahdollistanut. Mutta ne oli tehtävä.

Tavallisesti ympärileikkauksen arpien pitäisi parantua muutamassa viikossa, mutta minun kohdallani meni kokonaiset kuusi viikkoa ennen kuin tilanne alkoi olla normaali. Aloin jo huolestua. Toimenpiteen tekijöiden olisi ehkä pitänyt tarkemmin selostaa, millainen paranemisprosessi tulee olemaan. Lopulta järkeilin sen itse, kun muistelin, miten esimerkiksi polveen kaatumisen seurauksena tullut verinen ruhje - josta on nahkaa lähtenyt - paranee. Haavan kohdalle tulee rupi, jonka alla paraneminen tapahtuu. Aikoinaan rupi irtoaa, ja sen alta paljastuu parantunut ehjä nahka. Ympärileikkauksen jälkeenkin prosessi oli tämän tyyppinen. Kun viimeiset ruvet lähtivät irti, alta paljastui oireeton toimiva penis, jossa ei akuutteja leikkauksen jälkiä enää juuri näkynyt. Paraneminen ikään kuin nopeutui loppua kohti, ja ero viikkoa aikaisempaan oli huomattava.

Viimeinen kuva esinahasta puolitoista tuntia ennen toimenpidettä - ja kuva pari tuntia toimenpiteen jälkeen.


Miltä se tuntui

Kun leikkauksen jäljet olivat parantuneet, oli aika arvioida lopputulosta. Ulkonäkö ei ollut parantunut, se oli pakko myöntää. Mutta leikkausta edeltävään tilaan ja epävarmuuteen verrattuna lopputulos oli parempi. En olisi halunnut mitätöidä toimenpidettä ja palata sitä edeltävään hetkeen.

Miten vertaisin penistäni ennen ongelmien alkamista ja muutama kuukausi operaation jälkeen? Toisin sanoen miltä ympärileikattu penis tuntuu, kun sitä vertaa luonnontilaiseen terveeseen penikseen?

Tavallisessa arjessa eroa ei huomaa. Penis on housuissa, eikä se tunnu erilaiselta kuin ennenkään. Paljaana oleva terska on kuitenkin arempi kosketuksille, joten mitään hiekkapaperin karheita alushousuja ei tee mieli pitää. Joissakin tapauksissa olen kääntänyt karkeat housut väärinpäin.

Tässä yhteydessä on pakko kertoa asia, joka usein mainitaan ympärileikkauksesta puhuttaessa, nimittäin puhtaus ja hygienia. Tähän puoleen operaatiolla oli aivan uskomaton vaikutus. Ilman esinahkaa ja sen alla olevia eritteitä ja bakteereja penis on todella raikas, puhdas, hajuton ja mauton - sikäli kun kahta viimeistä asiaa pystyy itse toteamaan. Itse asiassa ne kyllä pystyy toteamaan, kun hivelee sormella peniksen pintoja ja vie sen jälkeen sormen suuhun ja nenän eteen. Testi vahvistaa olettamuksen. Jos matkan tai muun syyn takia ei ole tilaisuutta käydä suihkussa ja vaihtaa vaatetta niin usein kuin yleensä, ympärileikattu penis on etu. Kenties juuri tästä syystä toimenpide on aikoinaan keksitty aavikkokansojen keskuudessa. Kun viettää viikkoja hiekka-aavikolla pystymättä pesemään itseään, tulehdusten vaara lisääntyy.

Esinahka alhaalla, esinahka ylhäällä, esinahka poistettu.

Entäs seksuaaliset näkökohdat - joku voi kysyä.

Ikävä kyllä, näitä asioita ympärileikkaus ei paranna, koska poistetaanhan leikkauksessa huomattava määrä tuntohermoja. Tilanne ei kuitenkaan ole niin huono kuin ympärileikkauksen itse kokemattomat antavat kuvitelmiensa perusteella joskus ymmärtää. Masturboiminen onnistuu ja johtaa samaan tulokseen kuin ennen toimenpidettäkin. Aikuiselle tehtävässä ympärileikkauksessa jätetään nimittäin peniksen varren nahkaa jäljelle aina terskaan asti, ja nahan voi venyttää "esinahaksi" terskan päälle itseään seksuaalisesti stimuloidessaan aivan kuten ympärileikkaamatonkin voi. Riippuu yksilöstä, miten nopeasti masturbointi johtaa lopputulokseen, joten vertaileminen on vaikeaa. Halutessaan apuna voi käyttää voidetta tai öljyä, mutta se ei ole välttämätöntä. Henkiset tekijät ovat tapahtumassa keskeisiä. Omalla kohdallani siemensyöksyn saaminen jonkin verran vaikeutui, mutta se tulee kuitenkin kun on tullakseen. Psykologiset tekijät ratkaisevat yllättävän paljon.

Entä kahdenkeskinen seksi? Miten se onnistuu?

Tähän asiaan olen huono vastaamaan, koska olen harrastanut ympärileikkaamisen jälkeen vain muutaman kerran seksiä. Omia ennen-jälkeen kokemuksiani on vaikea vertailla. Eroa entiseen ei juuri huomaa. Kumppanin mielestä tuntuu hienolta. En tiedä, sanooko hän näin pelkkää kohteliaisuuttaan.

Seksuaaliterapeutit kertovat, että yleisin seksiongelma on ennenaikainen siemensyöksy. Jos ympärileikkaus hidastaa siemensyöksyn tulemista, se auttaa ainakin tähän ongelmaan. Minun kohdallani tällä asialla ei ollut merkitystä.

Ennen - jälkeen


Loppukommentti

Toimenpiteen kokeneena mitä mieltä olen siitä?

Jos penis toimii niin kuin pitää, eikä ongelmia esiinny, sitä ei tietenkään pidä mennä leikkelemään. Mutta jos ongelmia on, ei ympärileikkausta pidä turhaan yrittää välttää. Se on loppujen lopuksi aika pieni asia. Ja vaikka siitä on joitakin negatiivisia seurauksia, on siitä myös yllättävän paljon positiivisia seurauksia. Parantunut luontainen hygienia ei todennäköisesti ole naisenkaan kannalta huono asia.

Minkä tyylin mukaan ympärileikkaus on tehty, sitä en osaa edes itse sanoa. 

Miesten peniksissä on valtavasti eroja mikäli uimahallinäkymien ja netistä löytyvien kuvien perusteella voi jonkinlaisen yhteenvedon tehdä. On pieniä, on keskikokoisia, on suuria. On suoria, on käyriä. On paksuja, on ohuita. On päästä avoimia, puoliavoimia, kiinni olevia ja vieläpä pitkän "esinahkasukan" peittämiä. Ero leikatun peniksen ja leikkaamattoman peniksen välillä voi olla vähäisempi kuin ero kahden täysin erilaisen leikkaamattoman peniksen välillä. Toisin sanoen leikkaus ei ole ainakaan ulkonäön kannalta niin iso juttu kuin mitä jotkut antavat ymmärtää.


Eron lapsena ympärileikattuihin huomaa siitä, että terskan takana oleva arpeutunut panta puuttuu.

Lieneekö olemassa kahta täysin samanlaista penistä. Ainakaan omani kopiota en ole toistaiseksi löytänyt internetin aihetta käsittelevästä kuvastosta. Eroja voi olla monissa eri yksityiskohdissa, joten variaation mahdollisuus on lähes loputon. Minulle lienee tyypillistä hieman keskimääräistä ulkonevampi rakenne. Ennen ympärileikkaustakaan esinahka ei ollut kovin ulottuva. Ehkä esinahan tiukkuus nuorena liittyi tähän. Esinahka oli kuin hieman liian pieni takki - tai penis on liian suuri siihen takkiin.  



Nahkaa on poistettu, mutta ei sitä hehtaaritolkulla sentään ole poistettu. 

Edellä jo mainitsin ympärileikkauksen eräänä hyvänä puolena parantuneen hygienian. Jokainen, jolla on esinahka vielä paikallaan, tietää millainen bakteerien kasvattamo sen alla oleva tila on. Olosuhteet ovat sopivat. On lämpöä, kosteutta ja huokosista erittyneitä rasvoja.


Esinahaton penis on hämmästyttävän puhdas pesemättömänäkin aivan kuten mikä tahansa muu ruumiinosa. Kun peniksen pään vielä malttaa huuhtaista ja/tai kuivata pissalla käynnin jälkeen, ei ole oikeastaan mitään, mikä likaisi alushousut ainakaan etupuolelta. Tämä ei tarkoita, että viikkotolkulla kannattaisi pitää samoja alkkareita, mutta jos jostakin syystä, vaikka eräretkellä oltaessa, tulee pidempi väli ennen kuin pystyy käymään suihkussa ja vaihtamaan vaatteet, ympärileikatun alushousut ovat kyllä vaihtohetkellä todennäköisesti siistimmät kuin ”normimiehen” alkkarit.   



Kun ei ole esinahkaa, penis pysyy puhtaana. Jos terskan liika kuivuminen vaivaa, sitä voi käsitellä hoitoöljyllä.

Lopuksi alla vielä kuvapari peniksestäni erektiossa. Kuvien ottamisen välillä on kulunut aikaa noin kymmenen vuotta, ja näissäkin kuvissa vuosien kulumisen huomaa. 

Kuten jo edellä mainitsin, ympärileikkaus heikentää peniksen tuntoherkkyyttä. Esinahan mukana menee nimittäin myös hermostoa, joka muuten peniksen alueella on yleisesti ottaen hyvin herkkä. Ympärileikkauksen haavat ja arvet aiheuttivat paranemisen aikana inhottavan voimakkaita kipuja, kun vaatteet tai jokin muu osui niihin. 

Leikkaamattoman peniksen herkimpiä alueita on ns. frenulus eli kapea nahkakaistale terskan alapinnalla. Koska kyseinen osa poistetaan ympärileikkauksen yhteydessä, tuntoherkkyyskin tietysti menetetään. Tämä on vahinko, mutta sille ei mahda mitään. Kun terska on esinahan alla, se säilyy jossakin määrin kosketusherkkänä tai jopa arkana. Terskan pinnan kosketteleminen ei kuitenkaan ainakaan minun kohdallani merkinnyt ainakaan suuressa määrin "seksuaalistyyppisten" tuntemusten kokemista. Terska oli tavallaan aika tunnoton, ja kun sen kautta jotain tunneaistimuksia tuli, ne olivat helposti epämiellyttäviä. Tunneskaala oli tavallaan kuin ON/OFF. Kun terska on koko ajan esillä, se tietenkin muuttuu ajan myötä vähemmän tuntoherkäksi. En tiedä, miten suuri ero tässä asiassa on lapsena ympärileikattujen ja aikuisena ympärileikattujen välillä.   

Jotain puuttuu. Ainakin pala nahkaa ja kimppu hermoja. Tuntuu, kuin mallikin olisi muuttunut vähän suipommaksi. 

Masturbointi onnistuu vanhalla tekniikalla, vaikka esinahka onkin poistettu. Peniksen varressa olevan nahan liikutteleminen terskan takana sormilla johtaa orgasmiin, vaikka nahka ei liikkuessaan ulotukaan samalla tavalla terskan päälle kuin aikaisemmin. Tässä asiassa on tietysti yksilöiden välillä suuria eroja.

Jos tarkkoja ollaan, peniksen varren nahka ulottuu venytettynä terskan päälle, jolloin penis näyttää lähes entiseltä. Internetistä löytyy sivuja, joissa ihmiset kertovat, miten he venyttämällä kasvattavat itselleen uutta esinahkaa. Ei siitä varmaan kunnollista tule, ja itse en tällaisiin venyttelyihin lähtisi. Mikä on poistettu, se on poistettu. Mutta voihan sitä kokeilla. Venytetty nahka vain ei pysy "päällä", jos ei sitä pidä kiinni. Ja erektion aikana siinä ei ole enää venytysvaraa. 
 
Kun haluaa muistella, miltä se näytti (ja tuntuikin) ennen ympärileikkausta, tarvitsee vain venyttää nahkaa.
 

Ympärileikkauksen yhteiskuntapoliittiset elementit

Aiheesta - eli lähinnä lasten ympärileikkaamisesta - keskustellaan foorumeilla ja esitettään kiihkeitä mielipiteitä puolesta ja vastaan. Yleensä ympärileikkauksen syy on näissä keskusteluissa uskonnollinen. Yhdysvalloissa tosin yli puolet pojista ympärileikataan edelleenkin ilman uskonnollisia perusteita, vaikka toimenpiteen suosio onkin vähenemässä. Siellä käytävässä keskustelussa on luonnollisesti hieman eri näkökulma. 

Mikä on minun kantani asiaan? Olenhan saanut kokea, miltä tuntuu olla ympärileikkaamaton, ja sen jälkeen miltä tuntuu olla ympärileikattu. 

Mitään kiveen hakattua kantaa tähän asiaan minulla ei ole. Pääsääntöisesti en kannata vastasyntyneiden lasten turhaa ympärileikkaamista, eikä mielipiteeni ole muuttunut omien kokemusteni jälkeenkään. Onhan jo ajatuksenakin hirveätä, kun pienen vastasyntyneen vauvan pippeliä leikataan ilman minkäänlaista kivunlievitystä. Vauva parkuu sinisenä, joten kivun täytyy olla hirvittävä. Ja toimenpidettähän ei voi peruuttaa, kuten tiedetään. Kuvia aiheesta löytyy internetistä, eivätkä ne ole kivaa katseltavaa. Ainoa lohtu asiassa on se, että vauva ei muista kauhukokemustaan myöhemmin. Siitä ei ilmeisesti jää traumoja. 

Vaikka siis en kannatakaan vastasyntyneiden vauvojen ympärileikkaamista, ymmärrän kuitenkin asian toisen puolen. Tästä syystä minulla ei ole erityistä sanomista asioiden nykytilaan Suomessa tai muuallakaan. Sen verran voin kuitenkin sanoa, että vanhempien lasten ja nuorten miesten kohdalla ympärileikkausta ei mielestäni pitäisi nähdä sellaisena mörkönä, ettei siihen ryhdytä silloinkaan, kun aihetta olisi. Internetistä löytyy epämukavia kertomuksia miesten ja poikien turhista kärsimyksistä, joita he ovat joutuneet kokemaan ahtaiden esinahkojensa kanssa siksi, että ympärileikkausta ei ole tehty, vaikka siihen olisi ollut perusteltu tarve. Mielestäni on pienempi paha, että toimenpide tehdään vaikka vähän turhaankin, kun että sitä ei tehdä silloin, kun todellinen syy on olemassa. Mutta tämä nyt on tietysti vain yksi näkemys.